tiistai 8. marraskuuta 2016

Villavaa perheenlisäystä odotettavissa


Loppukesällä kolmen lammasuuhemme seuraksi muutti ruskea Allu-pässi. Pässi hankittiin "pässin töihin" - toisin sanoen toivoimme siis saavamme ihanille uuhillemme jälkikasvua. Lampaiden kasvatuksesta villaominaisuudet edellä ymmärrän suurin piirtein yhtä paljon, kuin banaani koskenlaskusta (en siis yhtikäs mitään). Uuhemme ovat kuitenkin luonteiltaan kaltaistemme harrastelampureiden unelmatapauksia: kilttejä, kesyjä ja kauniita. Lemmikkilampaiksi siis aivan täydellisiä.

Pässiä etsiessämme oli meille tärkeää, että myös se olisi luonteeltaan yhtä kultainen, ja periyttäisi hyviä lemmikkilampaan ominaisuuksia jälkikasvulleen. Allu olikin täyden kympin löytö isäpässiksi, sillä se on paitsi ulkonäöltään komea, niin myös luonteeltaan aivan tolkuttoman hellyydenkipeä ja herttainen. Toivonkin, että joku lemmikkilampuri saa meidän kasvateistamme yhtä ihanat lampaat itselleen, kuin mitä nämä meidän päkättimet ovat.


 Allu-pässi on itsekin vasta alkuvuoden karitsoja, mutta pienen harjoittelun jälkeen näin sen astuvan kaikki kolme uuhta (mitäs ne sanovatkaan puista ja tikanpojista.). En tietenkään kuitenkaan tiennyt, onnistuiko pässi hedelmöittämään uuhia, joten ei auttanut kuin jäädä odottelemaan ja ihmettelemään.

Nyt sitten alkaisi näyttää siltä, että kevättalvella meillä toden totta kuullaan pikku sorkkien tepsutusta: ainakin Ansan (musta) ja Nanan (vaalea) vatsat ovat pyöristyneet sen verran huomattavasti, että sitä tuskin voidaan pistää reilun heinätarjoilun syyksi. Nuunu-lampaan (harmaa) masussa ei näy vielä merkkejä tiineydestä, joten voi olla, että sen kohdalla homma meni Allulta niin sanotusti harjoittelun piikkiin. Mutta katsotaan, katsotaan.

Olen pikkuhiljaa ryhtynyt tekemään muutoksia lampaiden ruokavalioon, jotta sekä masussa kasvavat karitsat että emät saisivat varmasti kaikki tarvitsemansa ravinteet. Normaalien kivennäisten ja vitamiinien lisäksi valkuaisaineiden saantia on nyt tehostettu, ja sen lisäksi lampaat saavat rehun sekaan vitamiinilisää. Kuten aina, lehtevää ja hyvälaatuista korsirehua lampailla on saatavilla lähes vapaasti. Silti poden hirmuista ensikertalaisen jännitystä siitä, saavatko lampaat varmasti kaiken tarvitsemansa, ja meneekö kaikki, kuten pitää. En halua edes tietää, minkälainen stressierkki minusta vielä kuoriutuu, kunhan karitsointien aika alkaa olla käsillä...



1 kommentti:

  1. No hups! Luin kaikki postauksesi niin että heilahti. Onpa kiva blogi. Kiitos tästä!

    Terveisin Ansku

    http://www.peaceandstyle.fi/

    VastaaPoista